Hellou!
Täällä päässä maailmaa täytettiin eilen 23 vuotta. Tarkoitus oli Salzburgiin firman puolesta mennä päiväksi piipahtamaan sen kunniaksi mutta kuume vähän muutti ja perui suunnitelmia. Vieläkin ollaan kipeänä, mutta onneksi huominen päivä on pyhä, ja siten vapaapäivä niin on vielä aikaa ehtiä toipua ennen kuin eletään taas ihan arkipäiviä. Työpäiviä on jäljellä enää sellaiset puolisen tusinan verran, joten jännitys on todella korkealla ja hermostuneisuuttakin on ilmassa.
Täällä pyörävuokraamopuolella työskennellessä sekä kaduilla kävellessä on tämän kolmen kuukauden aikana huomannut että München on polkupyöräilijän luvattu maa. Polkupyöräily käsittää lähemmäs 20 % koko Münchenin liikenteestä ja suunnilleen 80 % kaupunkilaisista omistaa ainakin yhden polkupyörän. Kun tähän lisää vielä polkupyörävuokraamot, niin Münchenissä on selvästi yli miljoona polkupyörää ja polkupyöräilijää. Valtaosalla kaduista on polkupyöräilijöille rajattu oma alueensa jalkakäytävillä. Vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta polkupyöräily on Münchenissä erittäin vapaata.
Polkupyörillä ajetaan myös paljon liikenteen joukossa. Ottaen huomioon kuinka villiä liikenne täällä on, niin itselläni tuo on kaikelta polkupyöräilyltäni jota olen tehnyt niin vaatinut PALJON totuttelua. Münchenissä suojateistä ei juurikaan välitetä vaan tie mennään yli siitä ja mistä milloin itsestään parhaimmalta tuntuu. Liikennevaloista kyllä välitetään, mutta välillä tuntuu siltä että valon vaihduttua vihreäksi jotkut autoilijat ovat melko huolettomia. Kolareiden mahdollisuus vaikuttaa täällä korkeahkolta koska läheltä piti-tilanteita on matkalla töihin joutunut kohtaamaan useampia.
Toinen asia joka pisti silmään heti ensimmäisinä päivinä koirien määrä ja ihmisten myönteinen suhtautuminen koirien läsnäoloon. Koirat saavat kaupungissa liikkua täysin vapaasti ja niille ei ole asetettu kulkurajoituksia. Koiran saa ottaa mukaansa junassa mihin vaunuun haluaa ja isommankin koiran saa tuoda ravintolaan mukanaan aivan vapaasti eikä tästä kukaan (ainakaan henkilökunta) valita. Koira kuitenkin etsii itsellensä rauhaisan paikan jossa levätä, niin ei se silloin kenenkään tiellä ole. Moni ventovieras jättää myös esimerkiksi myymäläliikkeensä ulkopuolelle vesi- tai ruokakupin varta vasten koiria varten. Meillä töihin on pari opastakin tuoneet aina koiransa mukana, ja koirat ovat aina olleet ennen kaikkea se pieni, positiivinen asia aamussa kun työkaveri astelee sisään taloon haukku mukanaan ja saa hetken silitellä iloista karvaturria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti