Viimeisiä päiviä viedään

Viimeistä viikkoa Saksan Münchenissä viedään ja työpäivät ovat vähintäänkin yhtä vähissä. Kaikki koulutehtävät on tehty ja nyt on enää valmistujaiset hoidettava pois alta kun Suomeen torstaina pääsee takaisin. Olen alkanut jo pikku hiljaa pakata kamojani kasaan ja töissäkin tuntuu jotenkin hiljaiselta ja haikealta. Huvittaa ajatella että enää muutama päivä ja olen takaisin Suomessa ja nykyinen elämä täällä muuttuu pelkäksi muistoksi.

Näin lopuksi on hyvä kerrata muutama asia että mitä kaikkea Saksaan työssäoppimaan lähtevä saattaa tarvita ja kuinka elämään sopeutua. Ensimmäinen asia ainakin joka tulee mieleen, on peloton asenne ja halu ja kyky heittäytyä uusiin asioihin ja tilanteisiin. Täällä ihmiset ovat tuntuvasti Suomea puheliaampia ja siksi kannattaa valmistautua puhumaan kovaan ääneen. Myös saksan kieltä on järkevää harjoitella, sillä jokainen saksalainen ei puhu englantia. Münchenin kaltaisessa suuressa turistikaupungissa englannin kieleen törmää useammin, mutta sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea liikoja. On hyvä siis opetella vähän saksaa ennen lähtöä. Hyvä on myös totutella erilaiseen arkirutiiniin. Julkinen liikenne ja liikenne voi olla erittäin ruuhkaisaa ja hidasta, ja kun Saksassa on pyhä- tai vapaapäivä niin silloin aivan kirjaimellisesti JOKA paikka (ravintoloita lukuun ottamatta) on kiinni. Mitä elämiseen tulee niin järkevää olisi kuukaudessa säästää 400 - 500 euroa asumista. Julkisetkin kulkuneuvot ovat täällä vähän Suomea kalliimpia mutta vastaisuudessaan ruoka on erittäin halpaa. Riippuen mitä ostaa, päälle 10 eurolla elää helposti lähes viikon.

On hyvä pitää itsensä myös liikkeessä, ja näin vältät koti-ikävän suhteellisen hyvin alussa. Miten takaisin muuttamisesta koituvan mahdollisen masennuksen päihittää? No, menee vielä muutama päivä niin eiköhä tämäkin saada selville..

Asioita joihin ei kotopuolessa törmäisi

Hellou!

Täällä päässä maailmaa täytettiin eilen 23 vuotta. Tarkoitus oli Salzburgiin firman puolesta mennä päiväksi piipahtamaan sen kunniaksi mutta kuume vähän muutti ja perui suunnitelmia. Vieläkin ollaan kipeänä, mutta onneksi huominen päivä on pyhä, ja siten vapaapäivä niin on vielä aikaa ehtiä toipua ennen kuin eletään taas ihan arkipäiviä. Työpäiviä on jäljellä enää sellaiset puolisen tusinan verran, joten jännitys on todella korkealla ja hermostuneisuuttakin on ilmassa.

Täällä pyörävuokraamopuolella työskennellessä sekä kaduilla kävellessä on tämän kolmen kuukauden aikana huomannut että München on polkupyöräilijän luvattu maa. Polkupyöräily käsittää lähemmäs 20 % koko Münchenin liikenteestä ja suunnilleen 80 % kaupunkilaisista omistaa ainakin yhden polkupyörän. Kun tähän lisää vielä polkupyörävuokraamot, niin Münchenissä on selvästi yli miljoona polkupyörää ja polkupyöräilijää. Valtaosalla kaduista on polkupyöräilijöille rajattu oma alueensa jalkakäytävillä. Vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta polkupyöräily on Münchenissä erittäin vapaata.

Polkupyörillä ajetaan myös paljon liikenteen joukossa. Ottaen huomioon kuinka villiä liikenne täällä on, niin itselläni tuo on kaikelta polkupyöräilyltäni jota olen tehnyt niin vaatinut PALJON totuttelua. Münchenissä suojateistä ei juurikaan välitetä vaan tie mennään yli siitä ja mistä milloin itsestään parhaimmalta tuntuu. Liikennevaloista kyllä välitetään, mutta välillä tuntuu siltä että valon vaihduttua vihreäksi jotkut autoilijat ovat melko huolettomia. Kolareiden mahdollisuus vaikuttaa täällä korkeahkolta koska läheltä piti-tilanteita on matkalla töihin joutunut kohtaamaan useampia.

Toinen asia joka pisti silmään heti ensimmäisinä päivinä koirien määrä ja ihmisten myönteinen suhtautuminen koirien läsnäoloon. Koirat saavat kaupungissa liikkua täysin vapaasti ja niille ei ole asetettu kulkurajoituksia. Koiran saa ottaa mukaansa junassa mihin vaunuun haluaa ja isommankin koiran saa tuoda ravintolaan mukanaan aivan vapaasti eikä tästä kukaan (ainakaan henkilökunta) valita. Koira kuitenkin etsii itsellensä rauhaisan paikan jossa levätä, niin ei se silloin kenenkään tiellä ole. Moni ventovieras jättää myös esimerkiksi myymäläliikkeensä ulkopuolelle vesi- tai ruokakupin varta vasten koiria varten. Meillä töihin on pari opastakin tuoneet aina koiransa mukana, ja koirat ovat aina olleet ennen kaikkea se pieni, positiivinen asia aamussa kun työkaveri astelee sisään taloon haukku mukanaan ja saa hetken silitellä iloista karvaturria.

2 hoideltu, 1 jäljellä

Huhtikuu on jäänyt taakse ja toukokuu on jo päässyt hyvään alkuun. Luonto on ollut suht vehreänä ja parisen viikkoa mutta tuntuu siltä että vasta toukokuun alettua luonto puhkesti täydellisesti kukkaansa. Säätkin ovat olleet erittäin lämpimiä, kahtakymmentä lämpöastetta ja sen ylikin oltu useampana päivänä viime aikoina. Opintoihin liittyvät työprojektit raportteja myöten ovat viittä vaille valmiita. Ensi viikosta alkaen pääseekin jo siirtymään seuraavaan aiheeseen ja työstämään markkinointia alustavaa projektia. Asiakkaiden määrä on selkeässä kasvussa ja työpaikalla opastettujen kiertokäyntien valikoima on nyt huipussaan. Kesäkausi on töissä täysin käynnistynyt.

Tuntuu hyvin hassulta ajatella että tasan kolme viikkoa ja on aika palata Suomeen. Vanhemmatkin kävivät täällä Münchenissä viime viikolla pikaisella parin päivän visiitillä. Toivat mukanaan vähän Suomesta erilaisia tuliaisia. Yllättävää kyllä moni työkaveri joka salmiakkia on maistanut on myös pitänyt siitä. Suoraan sanottuna hinku takaisin Suomeen alkaa olla aika suuri. Orientoituminen paluuta varten omalta osaltani oli alkanut jo parisen viikkoa sitten, mutta kun pääsi tuttuja kasvoja näkemään viime viikolla niin tunne tuntuu voimistuneen. Kumma kyllä tuntuu melkein samalta kuin Saksaan tultaessa. Kokee lähes samanlaista koti-ikävää kuin kaksi kuukautta takaperin. Ainoana erona on että huomaa laskevansa päiviä jäljellä ennen muuttoa takaisin.

Minun tilanteessani yksi tapa irtautua omasta koti-ikävästä on ollut työskentely. Münchenissä onneksi riittää myös muuta tekemistä. On erilaisia ravintoloita ja pubeja, nähtävyyksiä ja puistoja. Asuntolani Stahlgruber-Stiftungin lähelle mm. sijaitsee Westparkin puisto, jossa on tullut käytyä pari kertaa. Koti-ikävästä selviää parhaiten kun ottaa kaikista rentoutumismahdollisuuksista ilon irti eikä kiirehdi turhia..