Huhtikuu on jäänyt taakse ja toukokuu on jo päässyt hyvään alkuun. Luonto on ollut suht vehreänä ja parisen viikkoa mutta tuntuu siltä että vasta toukokuun alettua luonto puhkesti täydellisesti kukkaansa. Säätkin ovat olleet erittäin lämpimiä, kahtakymmentä lämpöastetta ja sen ylikin oltu useampana päivänä viime aikoina. Opintoihin liittyvät työprojektit raportteja myöten ovat viittä vaille valmiita. Ensi viikosta alkaen pääseekin jo siirtymään seuraavaan aiheeseen ja työstämään markkinointia alustavaa projektia. Asiakkaiden määrä on selkeässä kasvussa ja työpaikalla opastettujen kiertokäyntien valikoima on nyt huipussaan. Kesäkausi on töissä täysin käynnistynyt.
Tuntuu hyvin hassulta ajatella että tasan kolme viikkoa ja on aika palata Suomeen. Vanhemmatkin kävivät täällä Münchenissä viime viikolla pikaisella parin päivän visiitillä. Toivat mukanaan vähän Suomesta erilaisia tuliaisia. Yllättävää kyllä moni työkaveri joka salmiakkia on maistanut on myös pitänyt siitä. Suoraan sanottuna hinku takaisin Suomeen alkaa olla aika suuri. Orientoituminen paluuta varten omalta osaltani oli alkanut jo parisen viikkoa sitten, mutta kun pääsi tuttuja kasvoja näkemään viime viikolla niin tunne tuntuu voimistuneen. Kumma kyllä tuntuu melkein samalta kuin Saksaan tultaessa. Kokee lähes samanlaista koti-ikävää kuin kaksi kuukautta takaperin. Ainoana erona on että huomaa laskevansa päiviä jäljellä ennen muuttoa takaisin.
Minun tilanteessani yksi tapa irtautua omasta koti-ikävästä on ollut työskentely. Münchenissä onneksi riittää myös muuta tekemistä. On erilaisia ravintoloita ja pubeja, nähtävyyksiä ja puistoja. Asuntolani Stahlgruber-Stiftungin lähelle mm. sijaitsee Westparkin puisto, jossa on tullut käytyä pari kertaa. Koti-ikävästä selviää parhaiten kun ottaa kaikista rentoutumismahdollisuuksista ilon irti eikä kiirehdi turhia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti